Newbie

Niin makaa kuin petaa

En ole koskaan pitänyt sängyn petaamisesta. Unten valtakunta on ennen jäänyt totaalisotkuun joka aamu ylös noustessa. Jos siis suomalainen sananlasku pitää paikkansa, ja sänkyni on vertauskuva elämälleni, kaikki tuntuukin yhtäkkiä paljon loogisemmalta. Sängyssähän se kaikki on tapahtunut; kolmiodraamat, pettämiset, avioero ja uuden elämän synty.

Kun kaikki muu kaatui jäi jäljelle vain masussa kasvava bebé ja uskollinen koira (se ensimmäinen bebé). Monet olivat sitä mieltä, että nyt makaat niin kuin olet pedannut. Olisi kuitenkin kristillisen naiivia ajatella, että jokainen meistä saa sen mitä on ansainnut. Yleensä sitä saa mitä sattuu tulemaan, kohtalo kun jakelee kortteja pakasta jokseenkin omavaltaisesti.

Oli miten oli, ryhdyin petaamaan sänkyäni - ainakin jokatoinen aamu. Jos sillä vaikka olisi jotain merkitystä. Täysin odottamatta tuuli kääntyikin bebén astuttua maailmaan 41tunnin synnyttämisen jälkeen. Ehkä kärsimykseni kompensoi syntejäni. Kenties kaikella on merkityksensä ja elämäni on jokin suuri opetus, jonka valkopartainen herra pilvenhattaralla on minulle suunnitellut.

Hetkellisesti vaikutti siltä, että kaikki kääntyisi parhain päin, sillä muutin lapsen isän kanssa yhteen ja rakastuin. Lakkasin petaamasta petiä. Parisuhteen myötä sänky oli taas näyttämönä ensin intohimolle, sitten sen puutteelle ja lopulta toispuoleiselle kylmyydelle. Ei pitäis nuolaista ennen kuin tipahtaa - eikä ainakaan lakata asettelemasta lakanoita paikoilleen.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Ota kuva, se kestää kauemmin

”Jätä kaikki murehtiminen meille. Sinun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin nauttia raskaudestasi!” Näin tokaisi lääkärini hymyillen RV26 käynnin päätteeksi. Raskaus on ihmeellistä aikaa, taianomainen vaihe naisen elämässä. Puut ovat täynnä keijuja, tontut vilistävät takapihalla ja pilvenhattaroiden lomassa lentelee siivekkäitä hevosia. Joka aamu näen sateenkaaren taivaalla kun olen niin onnellinen.

Raskauteen liittyy aivan uskomaton määrä naisen psyykkistä manipulointia, jonka tarkoitus on uskotella, että kaikki on aivan ihanaa. Kärsittyäni ensimmäiset viisi kuukautta jatkuvasta pahoinvoinnista, oksennettuani kesken hampaidenpesun tai bussipysäkillä odottelun, halailtuani puuta kymmenen minuuttia yli 25asteen pakkasessa päästäkseni eroon heikotuksesta, ja nukahdettuani seisoville jaloille asiakkaan naaman eteen aamuruuhkassa, odotan yhä edelleen sitä maagisen ihanaa raskautta. Voisin uskoa, että valoa näkyy jo tunnelin päässä, ellei tämä hetkellinen ”en oksenna, en ole väsynyt, ei huippaa eikä itketä” tilani olisi vain tyyntä ennen myrskyä.

Pohdin usein, ovatko muut raskaana olevat naiset todella niin onnellisia ja elämänsä parhaimmassa loistossa, kuin minun oletetaan olevan? Vai näenkö heidät vaaleanpunaisten lasien läpi siinä missä minutkin nähdään? Ummetus ja ripuli, virtsausongelmat ja vuodot, turvotus ja närästys, kipeät rinnat ja tolkuton hikoileminen – nämä raskauden ihanat boonukset kun eivät yleensä näy ulospäin. Ihmettelen kuinka kukaan voisi tuntea itsensä upeaksi kärsiessään edellä mainituista vaivoista. Samalla vielä vatsa kasvaa kohti jättiläiskurpitsan mittoja, että yritäpä siinä leikata varpaankynsiä, ajella sääriä – saati trimmata muuta karvoitusta – ja löytää yllesi kauniita hepeneitä.

Silti kuulen jatkuvasti muiden naisten suusta, että: ”Sinähän oikein hehkut!” Joka ikinen saman sukupuolen edustaja vakuuttaa minulle, että heistä raskaana olevat naiset näyttävät kauniilta. Se pallovatsa on vain ihana asia, eikä siitä saa sanoa pahaa sanaa! En tiedä yrittävätkö he psyykata itseään vai minua, mutta kovasti nämä naiset uskovat sanoihinsa. ”Se on niin luonnollista, se on siunattu tila.” Evoluution lahja ihmisnaaraille; kyky kantaa omaa jälkeläistään omassa kropassaan. Ehkä on vain loogista, että me olemme myös kehittäneet kyvyn nähdä paisuneen keskivartalon kauneutena.

En tosin ole varma onko miehille siunaantunut samaa kykyä. Imartelevinta, mitä urokselta olen kuullut, herran nähdessä vatsani, on: ”No sehän on kasvanut.” Yleisempi on: ”Oletko lihonut?” Raskaana olevaa naista ei mielletä seksikkääksi. Miehille kyseinen tila on itse asiassa katseenkääntäjä – siis poispäin. Ihan sama kuinka kaunis olet, jos olet selkeästi raskaana, mies rastii ruudun mielessään pieneen laatikkoon näköhavaintonsa vieressä: ”Poissa käytöstä.” – ja katsoo muualle.

Naiset ovat ryhtyneet taistelemaan tätä ”raskaana olevat eivät ole seksikkäitä” mielikuvaa vastaan. Tästä todisteena ovat yhä enemmän yleistyvät raskauskuvat – ne alastonversiot. Vai sanoisimmeko sensuellit kuvat, kuten on ilmeisesti soveliaampaa. Viimeaikaisimpia julkkisesimerkkejä on mm. Miranda Kerr, huippumalli joka vastikää pullautti naisten päiväunelle, Orlando Bloomille, muksun. Nainen ei hävennyt poseerata ilman rihman kiertämää, nännit nöpöttäen, tukka seksikkäästi märäksi sliipattuna.

Kuinka suosittu tällainen kuva sitten on miesväen surffatessa internetin ihmeellisessä maailmassa virikkeitä hakiessa? Niin, kyllä, minä mietin kuinka paljon kuvaa käytetään itsetyydytykseen kuten mitä tahansa muuta alastonkuvaa. Jos tissit ja perse on esillä, mihin muuhunkaan käyttöön naisen kuva voisi netissä joutua? ”Mutta Mirandahan on siinä raskaana!” Hengähtää suivaantunut lukija. ”Sehän olisi hävytöntä väärinkäyttöä! Perverssiä!” Mutta eikö kuva ole otettu juuri sen takia, että naisen raskausvartaloa voisi ihailla? Ah, aivan, meidän tulee ihailla itse raskautta, eikä vartaloa.

Seksuaalisuus raskauden aikana on yhä edelleen jollain tapaa tabu ja liian intiimiä sekä yksityistä jaettavaksi. Odottavaa äitiä toki yritetään tukea ja rohkaista, muun muassa vauvasivustoilla ja neuvolassa: ”Raskaudessa ei ole mitään syytä pidättäytyä seksistä.  Ajattele millaista voimaa voit saada seksuaalisuudestasi! Suo itsellesi tämä nautinnon ja ilon lähde.” Silti mies, joka haluaisi löytää itselleen raskaana olevan petikumppanin, leimataan välittömästi iljettäväksi pervoksi. Siis että joku fantasioisi kantavasta naisesta? Hyi… Asia on aivan eri raskaana olevan seurustelusuhteessa, nimittäin oma mies saa himoita vaimokettaan ihan siinä missä ennenkin – hän on kuitenkin tulevan lapsen isä ja tämä on kaikki luonnollista. Vaan entäpä miten käy sinkkunaisen?

Lasta ei hankita yksin, sen saattavat aluilleen kaksi ihmistä ja kaksi ihmistä lasta odottavat. Tämä on yleismaailmallinen normi – jonka kyydistä minä olen valitettavasti tippunut. Sinkkunainen, joka on raskaana, joutuu yllättävän ongelman eteen. Saanko minä harrastaa seksiä ja kenen kanssa? Kun lapsen isä ei tule kyseeseen eikä mitään muutakaan vakituista kumppania ole maisemissa, niin miten käy sen ”suurta voimaa antavan seksuaalisuuden” hyödyntämisen?

”Sinulla oli treffit kolmen eri miehen kanssa saman viikon aikana? Mutta olet raskaana! Siis kolme! Miten ihmeessä, eihän se raskaana pitäisi niin mennä!” Yksikään nainen ei yhtäkkiä ymmärrä miten odottava äiti voi hurmata itselleen urhon, tai ainakaan useamman. ”Eihän se nyt ihan normaalia ole.” Ilmestyy äkkiä avomielisimmänkin neitokaisen kanssa jutellessa. Kannustava ilmapiiri muuttuu nopeasti yleiseksi suvaitsemattomuudeksi: ”Mitä lapsesikin sanoisi, jos saisi tietää?” Treffailu ja varsinkin seksin harrastaminen onkin pahasta, vaarallista ja miettisit nyt vähän mitä olet tekemässä.

Sinkkuäidille selviää nopeasti mitkä ovat nyky-yhteiskunnan mieltämät rajat odottavalle naiselle. Raskaana olevaa naista saa himoita yksi ainoa ihminen, se puoliso – ja puolison tulisi olla se lapsen biologinen isä. Nainen saa haluta seksiä, mutta hänen on oltava täysin uskollinen lapsen isälle – ketään muuta ei saa himoita raskauden aikana, koska seksi muiden kanssa ei olisi luonnollista ja sopivaa. Seuraa hakeva mies ei saa haluta viedä sänkyynsä raskaana olevaa naista, se olisi pervoa. Raskaana oleva nainen ei saisi elää villiä sinkkuelämää ja deittailla, selibatia on ainoa vaihtoehto jos lapsen isää ei ole saatavilla.

Ihmisten mielipiteet ovat perujaan yksiavioisen yhteiskunnan moraalikäsitteistä, ja ne puskevatkin alitajunnastamme, opastaen siinä mikä on oikein ja väärin. Ne ovat niin syvään juurtuneita oppeja siitä miten maailman pitäisi pyöriä, ettei suurin osa edes voi sille mitään, ettei hyväksy raskaana olevan sinkkuilua. Mielipiteet eivät ole enää niin jyrkkiä kun vauva on syntynyt ja kyseessä on yksinhuoltajaäiti, eli jos vain jaksan odottaa kolmisen kuukautta (ja sitten ainakin soveliaan puoli vuotta todistaakseni olevani hyvä äiti) ennen kuin etsin itselleni treffiseuraa, olen taas yhteisön hyvissä kirjoissa.

Mutta nauti ja iloitse odotusajastasi! On hurjan tärkeää lapselle, että äiti on onnellinen raskaudessaan. Äidin tunteet välittyvät vauvalle, joten ole iloinen! Jos raskaana ollessa nyt joutuu tekemään muutamia uhrauksia, niin ei se kuitenkaan kestä kuin 9 kuukautta, ja siitäkin on jäljellä enää yksi kolmasosa! Että voisitko nyt olla tyytyväinen?

Minulle vakuutetaan, että pian kaipaan tätä aikaa. Myöhemmin katselen taaksepäin haikeana ja haaveilen seuraavasta odotuksesta innolla. Yhdeksän kuukautta ei ole mitään! Ohi sujauksessa! Maagista aikaa! Sinun pitää osata arvostaa sitä. Kyllä kyllä, minä yritän arvostaa sitä. Ehkä otan upeasta ”pidä se selibatiassa” kropastani kuvan niin kuin Miranda Kerr teki. Koska raskaus on vain hetkellistä. Ota kuva, se kestää kauemmin.

1 kommentti:

  1. Moikka!
    Eksyin blogiisi ihan sattumalta ja täytyy kyllä sanoa, että tää vaikuttaa sen verran mielenkiintoiselta, että on ihan pakko jäädä seuraamaan :) Ajattelin alottaa siun blogin lukemisen iiiihan alusta eli näistä ensimmäisistä teksteistä, sillä niin pääsee yleensä parhaiten blogiin sisälle.
    Hurrrrjasti onnea siule pikkuisesta vauvasta, joka taitaa olla tosin jo ei-niin-vauva :D <3 Ja käy toki kurkkaamassa omaa blogiani, jota oon alkanu taas päivitellä pitkästä aikaa :)

    VastaaPoista