”Ai nyt panettaa? Odotahan kun olet pidemmällä raskaana, vatsa on valtava rantapallo ja muutenkin olet väsynyt, nuhjuinen ja kaikin puolin epäseksikäs – sitten sitä vasta panettaakin!” Näin totesi eräs nuori äiti minulle pari kuukautta sitten. Hän oli oikeassa.
Pahoinvointini hellitettyä seksihimoni heräsivät horroksesta, ja ajattelin että kyseessä oli se paljon puhuttu raskaana olevien naisten kiimaisuus. Sehän ei ollut mikään ongelma kun raskauteni ei onnekseni juuri ulospäin näkynyt (söpö, pieni alavatsakumpu) ja miehet tulivat pokailemaan bussipysäkillä keskellä kirkasta päivää. Nyt laskettuun aikaan on 8vk ja libido on yllättäen tuplaantunut. Valitettavasti vatsa on samassa ajassa vähintäänkin triplaantunut.
Kävin eilen läpi äitiyspakkausta järjestelläkseni vihdoin vauvanvaatteet hyllylle (kaappiin jonka käyn ostamassa tänään – jopa meidän taikauskoisessa suvussa saa vihdoin ryhtyä valmistautumaan pienokaisen tuloon) ja löysin vauvatilpehöörin seasta pari aarretta: 6 kondomia, liukuvoiteen ja parisuhdeoppaan.
Parisuhdeoppaassa on 40 sivua kuvia ja tekstiä (yksinhuoltajuus käsitellään yhdessä kappaleessa neljällä lauseella), joiden lomassa puhutaan myös seksistä. Aiheena on niin raskausajan seksi kuin haluttomuus synnytyksen jälkeenkin. Eräs nuori mies kommentoi osion kuvat nähtyään, että tuo nyt viimeistään vie kaikki halut – Salvador Dali olisikin epäilemättä ylpeä opuksen vääntyneistä päistä, silmien lailla tuijottavista rinnoista ja paistinpannusta, joka yrittää olla kiihotukseen käytetty sulka (tämän yksityiskohdan tajuamiseen meni hetki). Ja kaikki apu mitä omaan himooni opuksesta sain, oli toteamus, että himoja saattaa olla, seksiä saa harrastaa, ja joillekin miehille raskaana olevan naisen kroppa ei oikein nappaa. Piste.
No mutta olihan mukana sentään ne kortsut. Eli voin tyydyttää himoni harrastamalla turvallista seksiä (vaikka veikkaan, että kumit on tarkoitettu raskauden jälkeiseen seksiin, estämään uusien mukuloiden sikiämistä, pikemminkin kuin varjelemaan taudeilta). Tai voisin, mutta ehdokkaista sänkyyni on nyt jo pienoinen pula. Pieni pömppämaha ei ollut este eikä mikään miesmarkkinoilla. Baarissa piipahtaessa minulta kysyttiin jopa paperit ovella (yli-ikää vain 7-vuotta, pääsin sisään) eli näytin hamosessani yhtä peruspullealta kuin sokerilla masunsa pömpöttämään saaneet pikkublondit tai drinksuja liikaa kitanneet kaljamaha-doku-teinit. Nyt suurin osa miespuolisista eliömuodoista tajuaa, että minulla ei ole kaljamahaa, vaan vauvamaha (erästä viimeviikoista känniääliötä lukuun ottamatta – jos itsellä on yhtä iso maha niin eihän se ihan selkeää tietysti ole), ja siksipä urhot eivät enää tunge itseään tarjolle.
Jos nyt sitten saisin kotiini vieraaksi jonkun kesäkollin, kohtaa minua aivan uudenlaiset haasteet. Ensinnäkin, ”normaalit toimenpiteet” ennen toyboyn saapumista eivät onnistu mitenkään itsestään selvästi. Sen lisäksi, että sheivaaminen on jo haaste itsessään, niin kevyt meikkaus, kynsien lakkaus ja tukka pörrölle jättänevät miehen kylmäksi, kun päälle ei mahdukaan sitä seksikästä pitsiasua tai tiukkaa korsettia. En voi siis olla ovella odottamassa ”petivalmiina” ranskalaisen piian tai tuhman hoitsun asussa. Päälle ei mene suunnilleen mikään muu kuin jätesäkki. Siihen sitten nauha rusetille, tässä lahja, avaa ja ota?
Itse asiassa kaikki normaalit hurmauskonstini ovat raskaana käyttökelvottomia. Sylitanssi? Justiinsa joo, kiipeä tämän tynnyrin kanssa miehen syliin ja yritä tanssia seksikkäästi ilman, että tukehdutat jätkäparan joko napaasi tai paisuneiden rintojen väliin. Eikä strippauskaan vissiin oikein nyt sovi kun ei voi seksikkäästi kumarrella, mihinkään suuntaan ei taivu, ei ole mitään seksikästä riisuttavaa ja tasapainokin on vähän siinä ja tässä. Sitä paitsi, strippauksen pitäisi hiljalleen paljastaa se hurmaavan seksikäs, alaston vartalo. Nyt kyseessä olisi enemmänkin hokkus pokkus ja tadaa! ISO MAHA!
Niin, minun kroppani, voi miltä se näyttääkään. Välttelen kiihkeästi peilejä, sillä kerro, kerro kuvastin ei ole mitenkään maaritteleva tällä hetkellä. En onnekseni kävele vielä niin kuin pingviini, vaappuen puolelta toiselle, selkä takakenossa, hartiat takana ja kädet lanteilla kuin Turhapurolla. Ihan sama kuitenkin minkä asennon otan sängyllä - sivuttain, selällään, koivet katossa, kontallaan, jne. – masuni on tiellä, riippuu, roikkuu, pullistuu ulos, ylipäätään mainostaa olemassaoloaan ja tekee minusta kömpelön. Välillä ihon läpi näkyy muljahtelua kun vauva pitää omaa tanssituntiaan vatsan sisällä. Seksikästä.
Seksikkyys on totaalinen mahdottomuus tässä vaiheessa. Mitä enemmän on vaatetta päällä, sitä paremmalta näyttää (kaiken roikkuvan ja leviävän saa näyttämään kiinteämmältä ja hoikemmalta), mutta seksissä kovin usein niitä vaatteita joutuu riisumaan. Eikä tällä hetkellä se ”ilmesty miehen eteen syntymäpuvussa niin hän kaappaa sinut syliinsä kuin luolamies” vain oikein päde. Omakuva ei täsmää enää kropan kanssa (mielessäni olen yhtä hottis kuin ennenkin) ja luulisi, että järkkyvä itsetunto veisi halut mennessään. Vaan ei.
Perhana kun panettaa ja siihen ei mikään auta. Vaikka kuinka yrittäisi pitää itseään kiireisenä, kuluttaisi energiaansa lenkkeilemällä, viilentäisi tunteitaan kylmällä suihkulla, tyydyttäisi muita himoja, esimerkiksi leipomalla herkkuja toinen toisensa perään ja ahtamalla niitä naamaansa (sehän se vasta itsetuntoa kohottaakin), niin ei auta. Jos tahtoo munaa, on saatava kokkelia, lenkkimakkara kun on mielessä, ei se nakkisose paljon auta, jos vain patonki voi tyydyttää, niin turha tyrkyttää sämpylää. Eikä himoistaan pääse eroon vaan sitten näkee koko yön unissaan hävyttömyyksiä ja kun herää on niin turhautunut, että tekisi mieli heitellä naapurin kakaroita pienillä kivillä.
Pirullisinta on kuitenkin, että jos kävisi munkki ja pääsisi pukille (enkä tarkoita uskonlahkon miestä enkä karvaista elukkaa sarvet päässä) niin mitä siitäkin tulisi? Ensinnäkin raskaus on käynnistänyt automaattisen liukkaudeneston (ihmekään, että äitiyspakkauksessa oli liukkari mukana) ja tehnyt entisestä Niagaran putouksesta huonosti toimivan suihkulähteen (joka jymähtää juuri sillä kriittisellä hetkellä – kiitos ja kumarrus). Lisäksi on jatkuva hapenpuute – tai ainakin se hengenahdistuksen tunne, jonka takia kunnon urheilusuoritukset ovat vain päiväunta. Kaikki rajut otteet, seinää vasten, miehen käsivarsilla, mikään akrobatia tai mielikuvituksellisempi nautiskelu ei natsaa. Se on takaapäin (vatsa riippuu edes takas), kyljellään (masu möllöttää kuin hylje kalliolla) tai jalat harteilla (masu hölskyy edes takas). Jeskamandeer miten mahtavaa!
Elämäni pisimmät 8 viikkoa? Voipi olla, ellei hyvä haltiatarkummi poksahda jostain esiin ja heilauta minulle taikasauvallaan pari gigoloa – tai rutkasti vähemmän haluja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti