Nyt se on virallista – olen aloittanut äitiysloman! Pitkän kesäloman perään muutos ei arjessa tunnu kyllä missään, mutta vielä viime viikolla oli epäselvää milloin äikkärini starttaisi. Kela nimittäin vetkutteli äitiyshakemukseni kanssa 2,5 kuukautta ja päätti 2.8. että 8.8. homma laitetaan rullaamaan. Väittäisin, että melkoisen tiukalla aikataululla siis mentiin, kelan päätöksestä kun on riippunut niin moni muukin käytännön asia (jonka takia olen lafkaan soitellut kerran tai kaksi per viikko).
Kuten odotin, rahaa ei paljoa heru, ja kämppähakemuksia tulikin saman tien lykättyä suuntaan jos toiseen. Halvempaa paremmalla sijainnilla – mission impossible, mutta pidetään silti peukkuja, että jouluna vaaveli ja minä asuisimme jo uuden katon alla. Ja vaikka fyrkkaa ei nyt sitten pursua ovista ja ikkunoista vaan lompakko huokailee tyhjyyttään, halusin silti juhlistaa alkavaa äitiyttäni ja uutta sivua elämäni kirjassa pienillä pippaloilla.
Baby shower, vauvakutsut, miksi niitä nyt haluaakaan nimittää, jonkin sortin ”olen raskaana” –kestit, ja omalla tyylillä tietenkin. Lueskelin netistä millaiset ko. juhlat pitäisi olla, mutta muiden malli ei vain natsannut. Perinteisestihän joku muu järkkää kekkerit odottavan äidin puolesta ja leikitään ties mitä lapsekkaita juttuja, tungetaan juhlapaikka täyteen pinkkiä (kun kerta tyttö on tulossa) ja juodaan mehua Hello Kitty –pahvimukeista.
Ensinnäkin rakastan juhlien järjestämistä! Olisin ollut katkera jos joku muu olisi saanut hoitaa kaiken puolestani. Toiseksi olen melkoinen kontrollifriikki, joka vihaa yllätyksiä – haluan itse pitää langat käsissä. Kuten entinen opettajani sanoi: jos haluat, että jotain tehdään kunnolla, tee se itse. Enkä suinkaan ole pikkutarkka pilkunviilaaja, joka hermostuu jo teekuppien väärästä asennosta… Tuntui siis järkevältä hoitaa melkein kaikki itse. Olisi ollut julmaa altistaa joku muu turhanpäiväiselle vauhkoamiselleni hopealusikoiden sävystä, servettien asettelukulmasta tai kurkunpalojen muodosta.
Samoin olen yliherkkä pinkille ja tyttömäiselle hörhötykselle. Enkä siedä lapsellisia, jenkkimäisiä, pinnallisia aikuisten leikkejä, joita netti oli pullollaan ehdotuksina vauvakestien ohjelmaksi. Joku voisi jo kysyä, että miksi ihmeessä ylipäätään järjestin koko hulabaloot kun mikään, mitä hommaan perinteisesti kuuluu, ei kelpaa. Koska itse ideahan on ihan loistava! Vedenpitävä tekosyy kutsua vain ja ainoastaan naispuoliset kaverisi viettämään aikaa yhdessä. Tyttöjenilta twistillä. Violettia ja vihreää, skumppaa, sidukkaa ja lonkeroa, paljon ruokaa, naposteltavaa ja läjäpäin herkkuja (joita leipoivat puolestani taitavammat kätöset).
Nyt on sitä paitsi viimeinen hetki minkään sortin bileille vähään aikaan. Kohta kainalossani kulkee parkuva pirpana ja ystävien kanssa ei ehdi enää irrotella. Minua kun on vielä siunattu fyysisesti helpolla loppuraskaudella, niin nyt on otettava irti kaikki mitä lähtee. Shoppailua, kahvittelua, leffassa käyntiä, kaikkea sitä mikä hankaloituu kohta huomattavasti. Jaloissa ei paina, selkää ei särje, välillä tuskin edes huomaan isoa vatsaani kun se istuu niin mukavan tasapainoisesti keskelle lantiotani. Voin vipeltää menemään kuin ennenkin, energiaa riittää ja onneksi myös ystäviä. Melkein kaikki rakkaat pääsivät paikalle vauvakesteilleni ja heillä on aikaa minulle arkenakin. Itse asiassa, viime aikoina on mennyt niin mukavasti, että tässä jo ihan on alkanut odottamaan sitä pudotusta kuopan pohjalle.
Äitini toi vauvakesteille mukanaan Vauvamuistot-kirjan, jonka hän oli täyttänyt minun vauva-ajastani. En ole ennen osannut arvostaa moista opusta, mutta nyt olikin äärettömän mielenkiintoista lukea millainen pentu olen itse ollut, kuinka synnytys on mennyt ja miten olen kehittynyt. Kirja ja sen lukuisat vauvakuvat vahvistivat henkistä valmiuttani oman lapsen tuomiseen tähän maailmaan. On paljon helpompi haaveilla siitä millaista alkava vanhemmuus tulee olemaan kun näkee mitä se on ollut omalle äidilleen. Pieni pollani täyttyikin hetkessä lukemattomilla unelmilla kun näin kuvia ensimmäisestä pyörästäni, ensimmäisen luokan kevätjuhlistani ja perheemme ensimmäisestä koirasta sylissäni. Ajatella, että kohta maailmaan astuu uusi pienokainen, jolla on vielä kaikki tuo edessään ja minä saan olla todistamassa joka hetken (sormet ristissä, että saan).
Eikä vauvakirja ollut ainoa ajatusten herättäjä, muutenkin maailmani on saanut lisää perspektiiviä - isoisäni kuoleman ja hänen hautajaistensa myötä. Kuoleman kohtaaminen pakottaa väkisinkin miettimään sitä, mikä oikeasti on elämässä tärkeää. Mitä isoisäni jätti jälkeensä lähtiessään? Millään materialla ei ollut enää rahtusenkaan verran väliä. Muistot ja rakkaus läheisiä kohtaan on ainoa mitä jää jäljelle. Ja kun kertailin isoisäni rikasta elämää, hänen seikkailujaan ja kohtaamiaan vaikeuksiaan, pystyin arvioimaan omaa tilannettani aivan uusin silmin. Lapsen saaminen tuntuu oikeastaan nyt siltä kuin asiat olisivat vain ottamassa luonnollista järjestystään elämässäni. Kuolema siinä missä syntymä tekevät elämisestä elämisen arvoista.
Kuulostaa kliseiseltä puhua henkisen rauhan saavuttamisesta, ja vakuutan ettei tällä ole mitään tekemistä Jumalan kanssa. Kaikenlaisen elämänmyrskyn heiteltyä sinne sun tänne tasapainon oli kuitenkin pakko palautua jossain vaiheessa. Kun lakkaa murehtimasta niitä asioita, joihin ei voi vaikuttaa, huomaa yhtäkkiä löytävänsä arvon kaikesta muusta ympärillään.
En ehkä tiedä mitä teen työkseni vuoden päästä, en tiedä missä kohta asun, enkä tiedä kuinka selviän ensi kuun laskuista. Tiedän kuitenkin sen mikä on tärkeää, tiedän mitä haluan elämältä. Haluan olla äiti ja haluan perheen. Tiedän mitkä ovat tavoitteeni ja ne asiat minkä eteen aion taistella. On helpompaa olla vahva kun on löytänyt itsensä. Tuntuu siltä kuin en olisi enää tuuliajolla vaan olen löytänyt kurssini. Tämänhetkinen tunnetilani tavoittelee sitä, mihin kaikki ihmiset elämässään pyrkivät. Sitä, mikä antaa meille voimaa ja toivoa, jonka sanotaan olevan elämän eliksiiri ja jota ilman ei voi elää. Miksi sitä kutsutaankaan? Ai niin, onnellisuus. Kehtaisin melkein väittää olevani lähes onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti